Päiväkirja

Torstain 10.12. uutistarjonnassa Nurmijärvellä sijaitseva kiinteistö joutui huomion kohteeksi kahdesta eri näkökulmasta. Pääministeri Vanhasen omistamalle kiinteistölle oli vihdoin löytynyt ostaja. Onnittelut niin uudelle omistajalle kuin talonsa myynnissä vihdoin onnistuneelle myyjällekin! Talon kiinnostavuus uutiskohteena varmaankin nyt vähenee. Ellei taloon sitten muuta joku pääministerin veroinen julkimo.

Toinen samaan kiinteistöön liittyvä uutinen oli STT:n tieto siitä että Julkisen sanan neuvosto on antanut ratkaisun taloon liittyvään Ylen Silminnäkijäohjelmaan liittyvään kanteluun. Ohjelmassahan synnytettiin vakava epäilys siitä, että pääministeri olisi syyllistynyt lahjusten vastaan ottamiseen rakennusyritykseltä talonsa rakentamisen yhteydessä. Epäilyksen ratkaisevana taustana oli tuntemattomana pysyttelevän henkilön tiedonanto.

Koska kysymys oli pääministeriin kohdistuvasta syytöksestä, syntyi vahva vaatimus siitä, että tuon henkilön osalta lähdesuoja olisi murrettava, niin että hän tulisi väitteineen julkisuuteen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska toimittaja oli hänelle luvannut lähdesuojan. Sopimukseen kerrottiin kuuluvan, että ao. henkilö olisi valmis todistamaan julkisesti silloin, jos ohjelmasta seuraisi rikossyyte oikeudessa.

Julkisia todisteita Vanhasen syyllisyydestä ei saatu, koska pääministeri ei halunnut viedä asiaa kunnianloukkaussyytteenä käräjille. Vanhanen valitsi tässä toisen linjan kuin Susan Ruususen kirjan kohdalla. Sen sijaan pääministeri yritti todistaa syyttömyyttään kutsumalla kotiinsa rakennusalan lehden toimittajia ja asiantuntijoita tutkimaan, olisiko talossa lahjomaksi väitettyä erikoishöylättyä puutavaraa. Sitä ei tarkastuksessa löytynyt.

Paine Ylen Silminnäkijäohjelman tekijöitä kohtaan kasvoi. Julkisen sanan neuvostolle tehtiin kanteluita, ja sitä pyydettiin tutkimaan oliko Ylen Silminnäkijä ohjelmassa noudatettu hyvää journalistista tapaa vai ei. Tänään annetun ratkaisun mukaan hyvää journalistista tapaa ei ole rikottu. JSN:n mukaan ohjelmalla oli riittävät perusteet julkistaa pääministeriä koskevat väitteet ja Ylellä oli riittävät syyt uskoa väitteet.

STT:n uutisen mukaan JSN:n ratkaisu oli yksimielinen, mutta sitä ennen oli suoritettu koeäänestys, jonka jälkeen eri mieltä olevat olivat poistuneet kokouksesta ja puheenjohtaja Hyvärinen oli eronnut tehtävästään.

Ratkaisu näin uutisoituna herättää monia kysymyksiä. Oliko erimielisyyden taustalla journalismin ammattilaisten erilainen käsitys lähdesuojan periaatteellisesta arvosta? Onko niin, että ratkaisun perusteella on nyt enemmän syitä epäillä, että kertomus lautakasalla lahjomisesta on tosi ja uskottava? Tuliko asiasta kuitenkin poliittinen tuossa neuvostossa? Onko tämän ratkaisun perusteella Matti Vanhasen kuitenkin parhainta, jos mitään lahjontaa ei ole taustalla, viedä ohjelma oikeuteen kunnianloukkaussyytteen pohjalta? JSN:n vapauttava ratkaisu ei ollut Vanhasen kannalta erityisen vapauttava.

Millään muulla tavalla tässä ei päästä eteenpäin. Ei Vanhaseen kohdistuvien epäilyjen eikä Ylen ohjelmaan kohdistuvien epäilyjen osalta. Toinen mahdollisuus on tietysti se, että asianomainen lähde päättää itse vapaaehtoisesti tulla julkisuuteen omalla äänellään kertomuksensa kanssa.

Mutta tuskin Vanhasen asema juuri nyt on vahvempi kuin koskaan.