Päiväkirja

Kreikka on ylivelkaantunut, mutta se ei ole vain Kreikan asia tai vika. Ei kukaan velkaannu pelkästään omin toimin ja päätöksin. Velkaantuminen edellyttää paitsi lainan ottajaa myös lainan antajaa. Ilman lainanantajien omia toimia ja päätöksiä Kreikka ei olisi päässyt omilla päätöksillään ylivelkaantumaan.
Vastuu nykytilanteesta kuuluu siis velkojille yhtä paljon kuin velalliselle.

Kummalla on suurempi valta tässä tilanteessa velkojalla vai velallisella? Kummalla on enemmän keinoja käytettävissään?

Kreikka onnistunee leikkaamaan menojaan merkittävästi kovilla poliittisilla päätöksillään, jotka kohdistuvat kansalaisten arjen elämisen edellytyksiin. Miten Kreikka tässä onnistuu, riippuu kansalaisten venymiskyvystä ja motivaatiosta. Raja tulee jossain vastaan lakkoina, mielenosoituksina ehkä väkivaltanakin. Kreikan mahdollisuudet itse pelastaa tilanteensa ovat rajalliset.

Kreikalle nyt EU:n puolelta esitettyihin lainaehtoihin kuuluu se, että mikäli Kreikka ei riittävän nopeasti kykene lyhentämään velkojaan, velkojat nostavat korkoaan, jolloin ennuste Kreikan selviytymisestä heikkenee edelleen.

Emu liittoon kuuluvat maat ovat sidoksissa Kreikan tilanteeseen. Ensinnäkin ne ovat sidoksissa siksi, että ovat itse Kreikan velkojia. Toiseksi ne ovat sidoksissa siksi, että ovat itse velallisia erilaisille velkojille samassa valuutassa kuin Kreikka. Emu-liiton maille velkojien viesti on selkeä: Ellette te anna rahaa Kreikan velkojen maksuun, me kärsimme ja silloin saatte huomata, että teidän omien velkojenne korot nousevat. Me olemme valmiit lainaamaan teille lisää rahaa, jotta pystytte auttamaan Kreikkaa sen omien lainojen lyhentämisessä.

Emu-liiton maat päättänevät tämän uhkakuvan edessä ottaa lisää lainaa Kreikan – ja oman – tilanteensa helpottamiseksi, jotta pahimmalta vältytään. Ne velkaantuvat lisää, korkomenot nousevat. Pankit, velkojat, rikastuvat tekemättä mitään. Riskiä velallisen konkurssista ei ole, koska jo sillä uhkaaminen on käytännössä velallisen puolelta itsemurha.

Velkojien ei tarvitse tehdä mitään. Korot tulevat tilille. Vain teoriassa on riski, että velallinen irtisanoisi lainansa. Sen takaisin maksulla ei ole kiirettä. Velkoja voi aina joustaa, kunhan jousto kompensoidaan korkeammilla koroilla. Itse asiassa sitä parempi velkojan kannalta mitä kauemmin velallinen viivyttää lainansa lyhentämistä. Korko ei ole riskin kompensaatio, koska todellista riskiä ei ole. Itse asiassa koron ottamiselle ei ole näissä oloissa moraalista oikeutusta.

Oikeudenmukaisuus ja kohtuus ja ahneuden yleinen paheksuttavuus edellyttäisivät sitä, että kevytmielisesti riskilainaa myöntäneet velkojat ottaisivat kantaakseen merkittävän osan ylivelkaantumisen aiheuttaman umpikujan laukaisemisesta. Tämä velvollisuus syntyy siitä, että ne ovat perineet huomattavan korkeata korkoa lainastaan.

Ylivelkaantuneen Kreikan tulee tietysti kantaa osansa menoleikkauksien ja veronkorotusten muodossa. Tämän jälkeenkin emu-liiton jäsenmaiden kontolle jäisi vielä iso taakka, johon tarvittava raha ei muusta synny kuin näiden maiden kansalaisten työstä.

Jokin kolmiyhteys tässä on, jonka varaan Kreikan selviytyminen tulee rakentaa. Velkojien vastuun unohtaminen on moraalittomuuden ja vastuuttomuuden ylistyslaulun virittämistä.