Vastuu tarvitsee välineet
Valtiopäivien avauskeskustelussa tiistaina 9.2. pääministeri esitti ilmoituksen hallituksen politiikasta vuonna 2010. Puheessaan pääministeri korosti yhteiskunnan eheyden varjelemista. Hänen mukaansa yhteistyö laajalla rintamalla ja yhteisvastuu ovat keskeisiä tekijöitä tässä.
Pääministeri Vanhanen totesi: “Meidän kaikkien suomalaisten vastuulla on huolehtiminen yhteiskunnan heikoimmista.”
Ajatus on kaunis ja sitäpaitsi moraalisesti perusteltavissa oleva. Mutta heti sen perään on välttämätöntä todeta, että suurin vastuu on heillä, joilla on suurin valta. Päiväkodissa leikkivän lapsen vastuu on pienempi kuin ison osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajan vastuu. Sairaalavuoteessa olevan toipilaan vastuu on eri kuin valtiosihteerin vastuu. Ja niin edelleen. Puhe yhteisvastuusta ei tarkoita sitä, että vastuu olisi jaettavissa tai kannettavissa yhtäläisesti kansalaisten kesken.
Vastuun kantamiseen tarvitaan välineitä. Valta on väline vastuun kantamiseen. Mitä pienempi on valta, sitä vähemmän kykenee vastuuta kantamaan. Tämä näkyy hyvin eduskunnassa, jossa opposition mahdollisuudet ovat olennaisesti vähäisemmät kuin hallituspuolueiden mahdollisuudet vastuun kantamiseen.
Kyse ei ole vain vallan määrästä. Puheessaan pääministeri Vanhanen sanoi myös: “Kunnilla on vastuu siitä, että jokainen suomalainen saa palveluja kohtuullisin kustannuksin.” Tämäkin lause on kaunis ja joiltain osin totta. Mutta heti perään on sanottava, että kunnat eivät ole valtiovallasta riippumattomia toimijoita. Eduskunnassa säädetään lait, joilla asetetaan kuntien keskeiset velvollisuudet ja tehtävät. Eduskunta säätelee kuntien varainhankintaa mm. kiinteistöveron osalta. Kuntien alueella tapahtuvan yritystoiminnan ja työnteon verotuotoista osa menee valtion kassaan.
Toiminnan ja tuotannon ja asumisen alustoina kunnat kattavat yhdessä saman alueen kuin valtio yksinään. Tuotantopanokset jäväät vain osin kuntien käyttöön. Tästä seuraa, että valtiolla on myös velvollisuuksia kuntia kohtaan. Valtiolla on mahdollisuus ja velvollisuus vahvistaa kuntien taloutta valtionavustuksilla niin, että kunnat voivat täyttää velvollisuutensa.
Eikä kysymys ole vain rahasta. Vanhanen toteaa: “On ilmeistä, että kuntien, yhteistoiminta-alueiden ja maakuntien päättäjät joutuvat perusteellisesti pohtimaan palvelujärjestelmää.”
Kansalaisten ja kuntien on vaikeata kantaa yhteistä vastuuta, jos valtiovalta ei edistä selkeän, riittävän vahvan ja demokraattisen kuntarakenteen syntymistä.
Monet erilaiset, improvisoidun oloiset ja eri kokoiset rakenteet ylläpitävät tehotonta hallintoa. Kuntalaisten valitsemien valtuutettujen etäisyys todellisesta päätöksenteosta kasvaa, kun hallinnon kerroksellisuus lisääntyy. Demokratia on Suomessa keskeinen väline yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen. Siksi niin palvelurakenteen kuin aluehallinnonkin kehittämisessä tälle vastuun välineelle tulee antaa nykyistä suurempi merkitys.
Valtiovallan tehtävänä on antaa kansalaisille mahdollisimman hyvät keinot vastuun kantamiseen.