Päiväkirja

Hei!

Minustakin on tärkeätä, ettei energiaratkaisuissa mennä vain teollisuuden ehdoilla. Samalla on tärkeätä, että tehdään sellaisia energiaratkaisuja, jotka auttavat meitä ylläpitämään teollisuuden investointihalukkuutta ja kilpailukykyä niin, että Suomen vaikea työllisyystilanne voisi tästä kohentua. Monissa kodeissa ollaan vakavasti huolissaan tästä päivästä, tästä vuodesta ja tulevasta, kun työpaikka on mennyt tai menossa.

Hallituksen esitys on otettu teollisuuden puolelle iloiten vastaan. Kyse on nimenomaan siitä, että omilla voimalaitoksillaan he saavat omaan käyttöönsä energiaa edullisemmin kuin sähkömarkkinoilta. Siksi heidän iloaan on helppo ymmärtää.

Teollisuuden ehdoilla ei menty, koska lupaa kolmelle ei esitetä eikä rakentamista jätetty vapaiden markkinoiden päätettäväksi. Demokraattinen instituutio osoitti kykenevänsä asettamaan rajat markkinoiden toiveille.

Tavallisen kansalaisen näkökulmasta asetelma on tietysti vähän toinen. Me ostamme sähkömme markkinahintaan, ja voimme niin tahtoessamme maksaa hieman lisähintaa siitä, että sähkömme tuotetaan uusiutuvalla energialla.

En ole ehdottomasti ydinvoiman lisärakentamista vastaan. En myöskään ole erityinen ydinvoiman puolestapuhuja. Kysymys on eettinen ja moraalinen, monessakin mielessä. Tästä tarkemmin aivan kirjeeni lopussa.

Liikun paljon saaristossa edelleenkin enkä silti vastusta ajatusta tuulimyllyistä tai tuulipuistoista esteettisistä syistä. Minusta on selvää, että modernin yhteiskunnan elämänmuoto vaatii tinkimistä monista esteettisistä ja luontoarvoista. Vastineeksi saamme hyvät liikenneyhteydet, appelsiineja, korkeatasoisen koulutuksen ja terveydenhuollon, lukuisat erikoisharrastusmahdollisuudet jne.

Uskon, että kun teknologia kehittyy, tuulivoimasta tulee yhä merkittävämpi osa energiatuotantoa, vaikka siinä onkin omat vakavat ongelmansa, koska se tarvitsee rinnalleen ison määrän säätövoimaa. En kuitenkaan kannata Vuotoksen rakentamista vaikka vesivoima olisikin mainio säätövoima. Tuulimyllyjen rakentaminen vaatii runsaasti energiaa erityisesti betonin osalta, ja rakentamisvaiheen ilmastovaikutukset ovat merkittäviä, jos puhutaan isoista tuulivoimapuistoista.

On hyvä, että uusiutuvan energian käyttöä voimakkaasti lisätään. Mutta en ole ihastunut sellaisesta viljapohjaisen bioenergian muodosta, joka merkitsee ruoan hinnan kohoamista ja nälänhädän kasvua toisella puolella maailmaa. Osin sama koskee metsistä kerättävää puuta. Riskinä on että metsien maaperän luonnollinen tasapaino ravinteiden osalta köyhtyy siinä määrin että metsiä on hoidettava keinolannoitteita kylvämällä. Turpeen luokitteleminen uusiutuvaksi energiaksi ei vaikuta aivan uskottavalta, jos yritämme pärjätä kansainvälisessä keskustelussa.

Metsissä on paljon puuenergiaa saatavissa, mutta toivon, ettei paperintekoon sopivaa puutavaraa käytetä polttoaineena kattiloissa. Isona haasteena tulevat olemaan miten puun hinnan käy ja mille tasolle energian tuotantokustannukset asettuvat kun puuhun kohdistuva kiinnostus lisääntyy. Investoinnit puuta käyttäviin polttolaitoksiin sisältävät ison riskin (raaka-aineen hinta ja saatavuus), jota valtio verorahoilla pyrkii subventoimaan. Tietysti toivon etteivät minun ja muiden verorahat valu muutaman bisnesihmisen lihottamiseen vaan ympäristöarvojen edistämiseen.

Tärkeä energiaratkaisu on energian säästämisen lisääminen erilaisin keinoin. Tosin siinäkin pitää katsoa asioiden kaikki vaikutussuhteet. Itse asun kerrostalossa ja pidän sitä eettisesti kestävänä ratkaisuna. Jos lisäämme lämpöeristystä vaikkapa kaksinkertaiseksi, saamme lämmityskuluja laskemaan, mutta lisäämme eristemateriaalin tuotantoa, raaka-aineiden ja energian kulutusta prosesseissa sekä tavaraliikenteessä ja rakentamisessa. Silti juuri energiatehokkuuden ja energian säästön puolella pitää tehdä nopeita ja harkittuja päätöksiä.

Huomaan, etten osaa aidosti iloita siitä, että hallitus esittää ydinvoimalupaa yhtiölle, joka aloittaisi voimalaitostoiminnan aivan uudella paikkakunnalla Suomessa. Etenkin kun asianomaisella yhtiöllä ei ole selvitystä siitä, miten se menettelee käytetyn ydinpolttoaineen kanssa. Omassa harkinnassani tulen pohtimaan tätä kysymystä erityisen tarkkaan. Kilpailu lisääntyisi, mutta vaikuttaisiko se sähkön hintaan sitä alentavasti?

Samalla minua surettaa se, miten suurissa ja noloissa vaikeuksissa Olkiluoto 3:n työmaa on. Toisaalta on tietysti niin, että juuri STUK:n tarkka valvonta on osa syy siihen, että työ vähän väliä keskeytyy.

Minun olisi helpompaa olla jyrkästi ydinvoimaa vastaan, jos Suomeen ei tuotaisi lainkaan ydinvoimalla tuotettua sähköä. Ajattelen että on moraalisesti reilumpaa, jos otamme omalle vastuullemme käyttämämme ydinsähkön turvallisuuden kuin että sälytämme vastuun joillekin muille. Muuallakin on kyse siitä, että ydinvoimalla tuotettu sähkö merkitsee käytetyn polttoaineen rasitusta seuraaville sukupolville, lapsille ja lastenlapsille pitkään.

ystävällisin terveisin
Ilkka Kantola