Päiväkirja

Siivoilin kirjahyllyjäni saadakseni tilaa uusille kirjoille. Teologisen kirjallisuuden joukosta löysin vanhoja Turun arkkihiippakunnan vuosikirjoja. Juuri edellisen laman alla, vuonna 1989, Turun tuomiokapituli julkaisi kirjan Päivien kierto. Selaillessani kirjaa hajamielisesti sieltä osui silmiini sana “uusliberalismi”. Teksti on arkkipiispa John Vikströmin kirjoituksesta “Kirkko ja rakennemuutoksessa elävä ihminen”.

Artikkelissa Vikström nostaa esiin kiinnostavia nimiä kuten: Adam Smith, Sam Inkinen, Vesa Puuronen, Thomas Ziehe, John Maynard Keynes, J.V. Snellman, Ronald Reagan, Margaret Thatcher, Matti Kortteinen, Rudi Dornbusch ja Erkki Tuomioja.

Vikström kirjoittaa: “Maassamme parhaillaan tapahtuva rakennemuutos näyttää pinnalta katsoen lähinnä pyrkimykseltä muuttaa yhteiskuntamme puhtaasti markkinatalouden pohjalta toimivaksi yhteiskunnaksi. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin pian, että kyseessä lienee paljon laajempi ja radikaalimpi muutos. Taloudellisten rakenteiden ohella myös poliittiset valtarakenteet, ideologiset rakenteet ja kulttuuriset rakenteet ovat muutospaineiden kohteena.”

Vikström kuvaa hyvinvointivaltion purkamista seuraavasti: “Pyrkimys muuttaa yhteiskuntamme yhä enemmän markkinatalouden pohjalta toimivaksi yhteiskunnaksi on osa sitä laajempaa pyrkimystä, joka tähtää hyvinvointivaltion rajoittamiseen ja osittaisen purkamiseen. Monessa maassa, missä suurella innolla ja suurin ponnistuksin on rakennettu yhteiskunta, jossa valtio ottaa vastuun ihmisten turvallisuudesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnista, valtiovalta pyrkii nyt vetäytymään taloudellisesta toiminnasta ja vastuusta samalla kun korostetaan ihmisten omaa vastuuta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan.”

Vikströmin mielestä tämän kehityksen yhtenä syynä on taloudellisen kasvun pysähtyminen 70-luvun puolivälissä ja keynesiläisen talousmallin joutuminen vaikeuksiin sen seurauksena. “Kysynnän sijasta tarjonta tuli mielenkiinnon ja toimenpiteiden kohteeksi. Reaganin ja Thatcherin voimakkaasti ajaman uusliberalistisen tai uuskonservatiivisen ajattelun mukaan piti kannustaa työntekoa, yrittämistä ja vapaita markkinoita. Valtion tehtävänä ei ole huolehtia kansalaisistaan kehdosta hautaan. Jokaisen on itse huolehdittava itsestään ja hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtikoot niistä, jotka eivät tähän pysty!”

Talouden lisäksi Vikström nostaa muita muutostekijöitä. Näitä ovat hyvinvointivaltion kasvaneen hallinnon jähmeys ja kustannukset, laajan keskiluokan hyvinvoinnin nousu, jolloin uudet tarpeet ovat entistä yksilöllisempiä ja mahdottomampia valtion keinoin tyydyttää. Merkittävä rakennemuutosen syy on myös yksilöllistymisen vahvistuminen markkinoita ohjaavana tekijänä. Tämä muuttaa työelämää rajusti. Viksröm viittaa Matti Virtasen tutkimukseen ” Tehtaasta studioon” ja Matti Kortteisen kirjaan “Hallittu rakennemuutos?”.

Vikström toteaa: “Olemme tekemisissä aavistamattoman suuren ja radikaalin muutoksen kanssa. On kysymys työstä ja työntekijöistä, jotka eivät mahdu vanhojen rakenteiden ja puitteiden sisälle. On kysymys elämästä, joka ennemmin tai myöhemmin purkautuu ulos vanhoista systeemeistä, kaavoista ja tottumuksista.” Kyseessä on suuri henkinen muutos, jossa yksilölliset vapausarvot korostuvat. Ihmisten halu irrottautua vapautta estävistä rakenteista kasvaa. Tämä koskee niin valtionhallinnon, työväenliikkeen kuin kirkonkin perinteisiä hierarkiaan perustuvia rakenteita.

Vikström viittaa amerikkalaiseen taloustieteen professoriin Rudi Fornbuschiin sanoessaan, että keskeistä tässä rakennemuutoksessa on se, mihin kasvava keskiluokka tulee käyttämään vapauttaan. Poliitikkojen haasteena onkin juuri sen miettiminen mitä ratkaisuja tehdään tuon kasvavan keskiluokan vapauden ja yhteiskunnallisten velvoitteiden välillä. Kuinka suurta taloudellista vastuuta kansantaloudesta voidaan keskiluokalle sälyttää.

Hyvä ja olennainen kysymys myös tänään, vuonna 2010.