Päiväkirja

Neljä kirjainta: B, A, C, H ja Brandenburgilaiset konsertot, oli keskiviikkona Radion sinfoniaorkesterin ohjelmistossa Musiikkitalossa. Liityin kuulijoihin, koska arvelin, että juuri tällainen musiikki parhaiten havainnollistaa musiikkitalon akustisia ominaisuuksia. Ja niin se tekikin. Todella herkästi kantautuvat pienimmätkin äänet katsomoon. Viulujen yksilölliset ominaissoinnit tulevat esiin. Tämä vaatii tottumista kuulijalta ja epäilemättä myös muusikoilta. Sivunkäännöt kuuluvat, melkein hengityskin. Tämä kaikki tekee soitosta elävää, vahvaa ja karheaakin. On selvää, että uusi akustiikka luo vallankumoukselliset mahdollisuudet orkesterisoiton kehittämiseen huippuunsa. Peili on vihdoinkin kirkas. Musiikki ei enää ole kliinistä tai steriiliä. 

J.S. Bachia kuunnellessa ajatukset lähtivät liitelemään pitkin Eurooppaa. Bachin musiikki on yksi esimerkki kestävästi ja laajasta eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä. Brandenburgilaisten konserttojen julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 290 vuotta. Eurooppa on käynyt läpi hyvin monia vaiheita tuona aikana, mutta Bachin musiikki on säilyttänyt asemansa niin musiikkikoulutuksen, muusikkojen kuin yleisönkin taholla. 

Bach on vain yksi esimerkki siitä, mitä kestävä eurooppalaisuus on. Musiikin maailmasta muitakin ajassa kestäviksi osoittautuneita nimiä on helppo luetella lisää. Eikä musiikki ole ainut vuosisatojen yli kestävä eurooppalaisen kulttuurin osa. Kuvataide, kirjallisuus ja arkkitehtuuri sisältävät kestäviä aarteita, joiden voi uskoa kulkevan mukanamme myös pitkälle tulevaisuuteen. Tänä päivänä vahva laillisuus- ja ihmisoikeusajattelu nousevat Euroopan historiasta, antiikin kreikkalaisesta humanismista, roomalaisen oikeuden traditiosta ja juutalais-kristillisen uskon ihmisarvokäsityksestä. Vanhoista juurista nouseva ihmisoikeusajattelu kuvastaa sitä, mikä eurooppalaisessa arvomaailmassa on yhteistä ja kestävää. 

Kaikkien näiden sisältöjen kanssa ja keskellä ovat olleet ja ovat tänäänkin eurooppalaiset ja Euroopassa asuvat ihmiset. Jatkuu se vanha todellisuus, jossa ihmiset liikkuvat maasta toiseen. He kuljettavat mukanaan omaa kieltään tapojaan ja kulttuuriaan. Tavarat ja tottumukset, ideat ja näkemykset liikkuvat ja kohtaavat. Uusia pelkoja ja uusia löytöjä syntyy siellä täällä. Eurooppa on kaiken aikaa muutoksessa. Näin on ollut ennen ja on pitkälle tulevaisuuteenkin. 

Käsillä oleva velka- ja rahoituskriisi ei muuta tätä perusasetelmaa. Bach tulee säilymään, ja monet muut asiat, vaikka EU:n kehitys talousyhteisönä ja poliittisena rakenteena ottaisikin askeleen taaksepäin. Ihmisten yhteisönä Euroopan kehitys tulee jatkumaan. Tulevaisuuden suurin voima on lopulta siinä, mitä ihmisten, kansalaisten yhteisössä tapahtuu. Niin sanotut markkinavoimat reagoivat lopulta aina siihen, miten kansalaiset päättävät toimia. Se miten kansalaiset toimivat kuluttajina ja miten äänestäjinä, luo perustan myös markkinavoimien toiminnalle. 

Moderni tietoteknologia tarkoittaa sitä, että maailma käy koko ajan pienemmäksi. Kansalliset rajat hämärtyvät väistämättä, vaikka niitä yritettäisiinkin vahvistaa jostain protektionistisista syistä. Siksi en näe, että on lopulta muuta suuntaa kuin että Eurooppa kehittyy yhä yhteisemmäksi siellä elävien ihmisten maanosaksi. Jos tapahtuisi eurosta luopuminen, kyse olisi väliaikaisesta toipumisjaksosta, jona aikana aivan varmasti käynnistyisi kestävämmän talous- ja rahaliiton jälleenrakentamistyö. Minä toivon, että nyt vihdoin löydettäisiin sellaiset lääkkeet, että niillä selvittäisiin eikä eurojärjestelmän tarvitsisi ottaa sairauslomaa.