Päiväkirja

Kuluneella vaalikaudella on puhuttu paljon köyhyydestä. Syksyllä 2008 Amerikasta Euroopan kautta Suomeen rantautuneen taantuman takia huoli köyhyyskehityksestä on syventynyt. Valtion nopea velkaantuminen samaan aikaan kun työtä vailla olevien osuus työvoimasta on kasvanut, on synnyttänyt yleiskuvan, että olemme köyhtymässä kovaa vauhtia. Tällä hetkellä puhutaan 900 000:sta köyhyysrajan alapuolella olevasta.

Omat heinäkuun lomamaisemat ovat kuitenkin vuosi vuodelta selkeämmin piirtäneet kuvan vaurastuvasta Suomesta. Saariston rannat täyttyvät yhä suuremmista kesämökeistä, tai kuten nykyään kuuluu sanoa, vapaa-ajan asunnoista. Vanhoja mökkejä kasvatetaan ja varustusta parannellaan jatkuvalla tohinalla. Yhteysalukset kuljettelevat rakennustarvikkeita saariin. Tarmokas naputus on osa saariston äänimaisemaa.

Saaristomerellä liikkuvat veneet ovat yhä suurempia ja niitä on yhä enemmän. Jos polttonesteiden hinta olisi alempi, olisi näitä veneitä vielä enemmän näkyvillä. Vierassatamissa olevien purjeveneiden mastot kohoavat yhä ylemmäs taivaalle. Ostovoimaiset kipparit ja matkustajat tuovat rahaa satamiin ja piristävät kesäelinkeinoelämää.

Kesäasuntojen ja veneiden koon ja lukumäärän jatkuva kasvu on osoitus varallisuuden kasvusta. Bruttokansantuote kasvaa. Keskimääräinen vauraus kehittyy. Suomella menee hyvin. Mereltä katsoen kansakunta näyttää yhä paremminvoivalta. Kasvavan vaurauden kuvassa on jokunen särö. Kylän rannassa näkyy käytöstä poistettu troolari tai kalastajapaatti. Pienimuotoiset tuotantorakennukset ovat rapistuneet elinkeinotoiminnan lopettamisen jälkeen.

Vauraus syntyy työstä. Työ voi olla palkkatyötä, ammatin harjoittajan tai yrittäjän työtä. Kesämökkien omaisuusarvoja syntyy myös hartiapankkityönä. Kasvava osa vauraudesta on syntynyt edellisten sukupolvien tekemästä työstä. Kiinteistöjä, asuntoja ja osakkeita siirtyy perintönä uusille omistajille. Myös perityn omaisuuden takana on sen hankkimiseksi tehty työ. Työn hedelmät kasautuvat.

Kun työ ja sen perustana oleva tieto ja osaaminen kulkevat katkeamatta sukupolvelta toiselle, siirtyy myös vauraus varmimmin seuraaville sukupolville. Työn periytyminen lisää varmuutta siitä, että myös vauraus ja sen mukana tuoma hyvinvointi periytyy. Näyttää siltä, että työmarkkinakelpoisuus eli kyky löytää työpaikka, periytyy.

Ikävä kyllä, tästä seuraa se, että myös huono-osaisuus periytyy. Pienituloinen, perustulon varassa elävä pitkäaikaistyötön ei kykene kasvattamaan omaisuutta, jonka hän voisi hyvillä mielin jättää perinnöksi lapsilleen. Suomen hyvästä koulujärjestelmästä huolimatta myös heikko koulutustaso näyttää periytyvän. Seuraava sukupolvi ei aina kykene nostamaan koulutustasoaan eikä siten paranna mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Tilastojen valossa Suomi on maa jossa myös työttömyys periytyy.

Myös asumisen kohdalla huono-osaisuus näyttää periytyvän. Siirtyminen parempaan asumiseen ei ole helppoa silloin, kun joutuu ponnistamaan työttömyyden, vähäisen koulutuksen ja pienen varallisuuden perustalta omaan elämäänsä.

Kun maan kahtiajakautumista arvioidaan ja eriarvoisuutta vastaan taistellaan, on tärkeätä katsoa kehitystä sukupolvesta toiseen. Se minkälaista yhteiskuntaa itsellemme, ratkaisee sen millaisessa yhteiskunnassa meidän lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään.

Hyväksytty ja siedettävältä tuntuva eriarvoisuus tänä päivänä johtaa katastrofaaliseen ja sietämättömään yhteiskunnan kahtia jakautumiseen seuraavien sukupolvien aikana. Nyt olisi katsottava tarkkaan, mitkä ovat voimakkaimpia eriarvoistavia ja yhteiskuntaa jakavia tekijöitä. Ei riitä, että ihmiset keskimäärin löytävät hyvän elämän. On luotava edellytykset sille, että jokainen saa mahdollisuuden hyvään elämään. Avaimet ovat oikeassa koulutuspolitiikassa, elinkeinopolitiikassa ja työllisyyspolitiikassa.

Ai miksikö minulla on varaa purjehtia? Siksi että vanhempani kannustivat opiskelemaan ja auttoivat työmahdollisuuksien ääreen.