Päiväkirja

Erilaisissa hyvinvointistrategioissa tuodaan nykymuodin mukaisesti esiin ikivanha oivallus, että vaikeuksia ja kärsimystä ennalta ehkäisevä toiminta on niin taloudelliselta kuin inhimilliseltä kannalta tehokkaampaa kuin korjaava toiminta. Kun tätä periaatetta sovelletaan käytännön strategioihin, on tavallista todeta, että meidän kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa painopistettä siirretään korjaavasta toiminnasta ennalta ehkäisevään toimintaan.

Lastensuojelu on tyypillinen esimerkki sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä. Jokainen ymmärtää, että yhteiskunnalle, perheille ja lapsille ja nuorille itselleenkin olisi parempi, jos vakavia lastensuojeluongelmia ei lainkaan pääsisi syntymään. Periaatteessa ollaan yhtä mieltä siitä, että perheiden tukeminen vaikkapa erilaisen moniammatillisen neuvolatoiminnan keinoin olisi hyvä keino vähentää korjaavien ja raskaiden lastensuojelutoimien tarvetta. Riskit havaittaisiin ajoissa, otettaisiin puheeksi ja olosuhteiden kielteinen kehitys voitaisiin pysäyttää ajoissa varhaisen puuttumisen keinoin.

Painopisteen siirtäminen ennalta ehkäisevään toimintaan ei kuitenkaan voi tapahtua siten, että korjaavan toiminnan voimavaroja leikataan saman tien.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on osin rinnastettavissa palolaitoksen toimintaan. Palolaitoksen päätehtävänä on tulipalojen sammuttaminen ja ihmisten pelastaminen tulipalotilanteissa. On helppo nähdä, että palolaitoksen perustehtävä on tyypillisesti korjaavaa toimintaa. Palokunta tulee vauhdilla paikalle silloin, kun jotain ikävää on jo sattunut. Palolaitoksen tehtävää on kuitenkin ajan mittaan kehitetty. On ymmärretty se, että palovahinkojen rajaamiseksi tarvitaan myös ennalta ehkäisevää työtä.

Tulipalojen syttymistä ja henkilövahinkoja niissä on onnistuttu vähentämään tehokkaalla valistuksella, kun ihmisille on kerrottu erilaisista tulipaloriskeistä ja heitä on kehotettu varovaisuuteen. Palolaitosten vastuulla on myös palotarkastusten pitäminen uudisrakennuksissa ja julkisissa tiloissa.

Vaikka palolaitoksen työhön kuuluu nykyään paljon ennalta ehkäisevää toimintaa, kukaan ei ole ehdottanut, että palolaitoksen korjaava toimintaa heikennettäisiin. Tulipaloja sammutetaan edelleen, koska niitä syttyy, vaikka ennalta ehkäisevää valistusta harjoitetaankin. Sammuttamista ja pelastamista varten pitää olla riittävä määrä kalustoa ja henkilökuntaa.

Sosiaali- ja terveyspuolella tilanne on samantapainen. Vaikka painopistettä siirrettäisiin korjaavasta toiminnasta ennalta ehkäisevään toimintaan, tämä ei voi merkitä sitä, että korjaavasta toiminnasta luovutaan. Ennalta ehkäisevä toiminta tuottaa säästöjä vasta pidemmän ajan kuluessa, kun korjaavan toiminnan tarve vähenee. Mutta siirtymävaiheessa on samaan aikaan käytettävä merkittäviä voimavaroja sekä korjaavaan että ennalta ehkäisevään toimintaan.

Painopisteen siirto ei siten onnistu ilman määräaikaisia lisäpanostuksia. Neuvolatoiminnan vahvistaminen, koulujen oppilashuollon laajentaminen ja lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen lisääminen vaativat puhdasta lisärahaa. Nämä ovat esimerkkejä ennalta ehkäisevästä toiminnasta, joka pidemmän ajan kuluessa tuo helpotusta korjaavan sosiaali- ja terveystyön alueella.

Kysymys kuuluu: Onko meillä uskoa niin paljon, että investoimme ennaltaehkäisevään toimintaan saadaksemme ajan myötä merkittäviä säästöjä syntymään sekä inhimillisissä että rahallisissa kustannuksissa? Ilman tätä uskoa tulevaisuus näyttää synkältä.