Päiväkirja

Kohtuullisuus on ainoa kestävä elämäntapa

Kirjoittanut — Ilkka
Kirjoitettu — 1.7.2010

Eduskunnan enemmistö on hyväksynyt periaatepäätökset kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan laajentamisesta. Asiaa koskevassa keskustelussa on ollut vahvasti esillä huoli tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksista.

Ydinvoimaratkaisut ovat asettuneet jossain määrin uuteen asentoon sen jälkeen kun on vastaansanomattomasti käynyt ilmi, että ihmisen toimien aiheuttama ilmaston lämpeneminen muodostaa vakavan uhkan ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ilmaston lämpenemisen yksi pääsyy on fossiilisten polttoaineiden käyttö energian tuotannossa. Siksi kansainvälinen yhteisö, EU etunenässä on rakentanut sitoumuksia päästövähennyksiksi.

Tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksien turvaaminen pakottaa ajamaan alas hiilen käyttöä. Ydinvoiman käytön synnyttämä vaarallinen jäte, joka rasittaa tulevia sukupolvia, ei siis ole ainoa asia joka vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään.

Keskustelussa ydinjätteen loppusijoituksesta on viitattu jopa satoja tuhansia vuosia kestävän riskin luomiseen. Aikaväli on käsittämättömän pitkä, kun sitä vertaa ihmiskunnan tunnettuun historiaan. Ilmaston lämpenemisen uhka, ellei lämpenemistä kyetä pysäyttämään, muodostaa monien asiantuntijoiden mukaan vakavan kriisin tai jopa katastrofin ihmiskunnalle jo muutaman sadan vuoden kuluessa. Keskustelussa todettiinkin moneen otteeseen, että ilmaston muutoksen torjuntaan on käytävä heti eikä vasta sitten, kun uudet ydinvoimalat saadaan käyttöön.

Näissä keskusteluissa on vähemmälle huomiolle jääänyt se, että ihmiskuntaa uhkaavat nopeasti myös muut vakavat ongelmat. Väestön kasvu ja kulutustottumusten muutos kehittyvissä maissa ovat aiheuttamassa yhä vakavamman pulan puhtaasta vedestä. Toinen yhtä vakava uhka on ruokapulan kasvamisessa. Naudanlihan syöminen on yksi kaikkein kestämättömimpiä tapoja.

Vesi- ja ruokapulan kohdalla aikataulu on todella lyhyt, kun sitä vertaa käytetyn ydinpolttoaineen muodostamaan riskiin esimerkiksi tulevan jääkauden yhteydessä. Keskustelun laajaa tilaa kuvaa se, että olemme samaan aikaan huolissamme ilmaston lämpenemisestä ja odotettavissa olevien jääkausien aihuttamista tuhoista.

Aivan välttämätöntä olisi nyt käynnistää vakavahenkinen, nöyrä, uskottava ja globaali keskustelu ja ponnistelu kestävän elämän raamien rakentamiseksi oikeudenmukaisesti koko maapallollamme. YK:n keskeisimpänä tehtävänä tulisi olla tämän pelastustien rakentaminen. En näe muuta toivoa kuin sen, että ihminen kykenee oivaltamaan että kohtuullisuutta painottava elämäntapa ei ole yksi vaihtoehto vaan ainoa mahdollisuus jolla inhimillinen elämä ja sivistys voidaan turvata vuosituhansiksi eteenpäin.