Päiväkirja

Hallituksen erilaisten esitysten perustelut synnyttävät vaikutelman epäjohdomukaisuudesta.

Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys palvelusetelin käytön laajentamisesta on erittäin merkittävä muutos suomalaisessa kuntien järjestämässä terveydenhuollossa. Tänä päivänä kunnat vastaavat julkisten terveyspalvelujen järjestämisestä. Käyttäessään muuta kuin kunnan omaa tuotantoa, kunta huolehtii palvelujen kilpailuttamisesta ja laadun valvonnasta. Kunta vastaa myös rahoituksesta pääosin. Kuntalaisen omavastuuosuuden ylärajaa säädellään lailla.

Palveluseteliuudistuksessa kuntalaisen vastuuta terveyspalvelujen hankkimisesta, kilpailutuksesta, rahoittamisesta ja samalla laadun arvioinnista lisätään. Tämä siksi, että vain näin saadaan aikaan kunnon kilpailua terveyspalveluyrittäjien kesken ja toimivat markkinat. Terveyspalvelumarkkinoista tulee saman tapaisia kuin esimerkiksi grillikalustemarkkinat ovat. Se, jolla on rahaa, ostaa paremman grillin.

Kuntalaisen oman vastuun lisäämistä perustellaan lisäksi sillä, että näin toimien lisätään kuntalaisen valinnanmahdollisuuksia. Hallituksen mielestä valinnanmahdollisuuksien puute on terveydenhuollon keskeinen ongelma, jota nyt yritetään ratkaista. Kuntalaiselle ei riitä, että hän saa apua vaivoihinsa vaan hän ansaitsee sen että voi valita keneltä tuota apua saa, ajattelee hallitus.

Kun seuraa terveydenhuollon todellisuutta, tilanne ei ole kaikkialla tuollaisen idyllin mukainen. Kuntalaisen päänsärkynä on monin paikoin se saako hän lainkaan terveyspalveluja kohtuullisessa ajassa. Moni olisi tyytyväinen, jos ylipäänsä saisi vaivoihinsa riittävän avun nopeasti. Ajatus siitä, että olisi mahdollisuus valita eri auttajien välillä, tuntuu monen mielestä silkalta luksukselta. He haikailevat riittävää, yhden hyvän vaihtoehdon perustasoa.

Hallitus siis kannattaa valinnanmahdollisuuksien lisäämistä tässä, koska se piristäisi yksityisiä terveyspalvelumarkkinoita. Eläkekysymyksen kohdalla hallituksen kanta oli täsmälleen päinvastainen. Pyrkiessään nostamaan vanhuuseläkkeen alarajaa hallitus lähti tarmokkaasti kaventamaan kansalaisten valinnanvapautta.

Hyvässä muistissa on, että vuonna 2005 sovittu laaja eläkeuudistus lisäsi kansalaisten valinnanvapautta merkittävästi. Tuli mahdollisuus valita eläkkeelle jäämisen ajankohta mistä tahansa 63 ja 68 ikävuoden väliltä. Tätä vapautta hallitus yritti päätöksellään leikata.

Ei vapaus ole hallitukselle mikään ideologinen itseisarvo. Yksilön valinnanvapaus on hallituksen mielestä tärkeätä vain sikäli kuin se palvelee markkinoiden vauhdittamista. Viime viikolla onnellisesti ratkennut eläkekiista osoitti kuitenkin sen, ettei hallituksellakaan ole vapautta toteuttaa ihan mitä tahansa politiikkaa. Jokin raja epäjohdomukaisuudellakin sentään on.