Päiväkirja

Rakennusalan puutteellinen valvonta on mahdollistanut halpatyömarkkinoiden tulon Suomeen yhä laajempana. Kehitys on uhka paitsi ulkomaisten työntekijöiden sosiaaliturvalle, myös kotimaisille yrityksille ja suomalaisille ammattimiehille ja naisille. Ilmiö on kytköksissä ihmiskauppaan, veronkiertoon sekä vakuutusturvan ja eläketurvan poistamiseen. Se aiheuttaa kotimaassa työttömyyttä, konkursseja ja katastrofaalisen vakavia puutteita työn laadussa.

Runsas viikko sitten Helsingin Sanomissa kerrottiin, miten suomalainen firma kutsutaan korjaamaan halpatyövoimalla toimivan yrityksen jälkiä, jolloin rakentamisen kokonaiskustannukset nousevat normaalia kotimaista tasoa merkittävästi suuremmiksi.

Eduskunnan kyselytunnilla toissaviikolla työministeri joutui vastaamaan tätä ongelma koskevaan kysymykseen. Ministeri Sinnemäen vastauksesta sai kuvan, että varsinaisia lainsäädännöllisiä puutteita ei meillä ole. Ministerin mukaan viranomaisten tehtävänä on valvoa että lakeja noudatetaan. Että yleissitovista työehtosopimuksista pidetään kiinni ja että verot ja vakuutukset ja muut maksut hoidetaan. Kukaan ei huomannut kysyä työministeriltä, kuka ylimpänä viranomaisena vastaa työvoimaviranomaisten toiminnasta.

Kertomukset kentältä osoittavat, että valvonta ei ensinkään pelaa. Valvonnan toteuttamiseen ei ole riittävästi viranomaisresursseja. Kiinni jäämisen riski on olematon. Valtion tuottavuusohjelma henkilöstöleikkauksineen tuottaa tässä lopulta ison laskun yhteiskunnalle puhumattakaan siitä, että valvonnan puute mahdollistaa kielitaidottomien ja muutenkin haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden riiston. On moraalisesti väärin, jos valtio ulkoistaa laillisuusvalvonnan ammattiyhdistysliikkeelle.

Seuraavalla hallituksella on tässä kohdassa iso työmaa kun maan asioita aletaan laittaa kuntoon.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on aidosti osa kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä. Meidän arvomme niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ovat: vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Kun me puhumme ulkomaisen työvoiman tänne tulon rajoittamisesta, me emme ole rakentamassa muureja maan rajoille.

Me puhumme sen puolesta, että ulkomailta tulevat työntekijät saavat täällä samat työsopimusten takaamat oikeudet kuin suomalaisetkin työntekijät. Me haluamme tehdä poliittista työtä kaikkien työntekijöiden puolesta. Emme halua, että Suomen taloutta yritetään pelastaa halpatyömarkkinoiden avulla, jossa sallimme sen, että ulkomailta tulevat jätetään vaille sosiaaliturvaa tai vakuutusturvaa, oikeutta riittävään vuorokautiseen ja viikoittaiseen vapaa-aikaan ja vuosilomaan.

Me haluamme, että heitä kohdellaan Suomessa olevilla työmarkkinoilla ja työpaikoilla suomalaisten tavalla. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, mikä on työnantajien vastuu tällaisen tasa-arvoisen työelämän edistämisessä. Kun yhteiskunta ei voi ulottaa toimitsijoitaan ja valvontaa joka paikaan, on paljolti työnantajien käsissä se, miten helposti ihonväriltään erilainen, hieman murtaen suomea tai ruotsia puhuva henkilö saa työpaikan. Maahan muuttaneiden omat kertomukset todistavat, että heidän kotoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaa tapahtuu parhaiten kielen oppimisen ja työpaikan avulla.

Mikään viranomaiskoneisto ei voi korvata työnantajien ja yritysten edistyksellistä ja ennakkoluulotonta asennetta ja toimintaa tässä. Mitä vähemmän on syrjintää, sitä parempi Suomi kaikille meille. Syrjinnästä ja työpaikan löytämisen vaikeuksista kertoo se, että kun kantaväestön työttömyysaste on 9% luokkaa niin suomensomalialaisten työttömyysaste on lähes 60%. (Somaliassa työttömyysaste taitaa olla 90 paikkeilla.) Maahanmuuttajien työttömyysaste on moninkertainen kantaväestöön nähden. Tässä piilee rasismin siemen, kun pinnallinen johtopäätös on se, että kyse on maahanmuuttajan laiskuudesta, vaikka taustalla on syrjityksi tuleminen työnhaussa.

On olemassa runsaasti myönteisiä kokemuksia maahanmuuttajien panoksesta suomalaisessa työelämässä. Helsingissä maahanmuuttajat vastaavat jo suuresta osasta joukkoliikenteen palveluja. He toimivat aidosti ja näkyvällä paikalla yhteiskunnan jäseninä ja tekevät työtä itsensä, oman perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. Tämä on juuri sitä, mitä sosialidemokraatit edellyttävät myös suomalaisilta.

Kun puhumme ulkomaisesta työvoimasta, on hyvä muistaa että Suomeen hakeutuu ihmisiä niin Euroopan unionin sisältä kuin ulkopuoleltakin. EU:n sisältä tulevat ovat vapaan liikkuvuuden piirissä. Me olemme heidän kanssaan samoilla työmarkkinoilla ja tavoitteena on, että tällä tavalla EU:n yhteinen hyvinvointi kasvaa ja enenee ja EU:n kilpailukyky globaalissa mittakaavassa vahvistuu.
EU:n ulkopuolelta tulevalle työvoimalle voimme asettaa maahan pääsyn ja työluvan ehtoja.

Sosialidemokraatit ovat pitäneet tärkeänä sitä, että tämän työvoiman hankkimisessa otetaan huomioon oman maan työvoiman ylitarjonta tai sen puute. Emme tue sellaista mallia, jossa maahamme otetaan rajoittamatta työvoimaa EU:n ulkopuolelta samaan aikaan kun meillä työttömyys kasvaa. Kotimaisen työttömyyden hoitoon tulee etsiä ratkaisuja muutosturvan, työvoimapoliittisen- ja uudelleen kouluttautumisen avulla silloin kun meillä on samaan aikaan työttömyyttä ja toisilla aloilla työvoimapulaa.

Tällä hetkellä olennaista on valvonnan lisääminen. Työsuojelun henkilöstöä on kasvatettava eikä leikattava kuten hallitus tekee. Muutoin käy niin että Suomesta tulee mukavuuslippulaiva, jossa välttämättömiä tehtäviä hoitavat yhä useammin kansainvälistaustaiset henkilöt, joilla ei ole yleisten työehtosopimusten ja lainsäädännön suomaa turvaa. SDP:n tehtävänä on huolehtia että tämä kehityskulku pysähtyy.