Päiväkirja

EU:n määritelmän mukaan köyhyysriskirajan kohtaa henkilö, jonka tulot ovat alle 60% kaikkien suomalaisten mediaanitulosta. Mediaanitulo määritellään niin, että kun tulonsaajat laitetaan tulojen mukaiseen suuruusjärjestykseen, mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo.

Vuonna 2007 suomalaisten mediaanitulo asettui noin 1800 euroa / kk kohdalle. 60%:n säännön mukaan köyhyyssriskiraja oli noin 1080 euroa / kk. Tätä vähemmillä tuloilla elävät ovat köyhyysriskin piirissä.

Näin määritelty köyhyys on lisääntynyt huimasti vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 1990 köyhyysriskirajan alapuolella oli 395 000 henkilöä, mikä oli 7,9% väestöstä. Vuonna 2000 luvut olivat 576 100 ja 11,3 % väestöstä. Kehitys on jatkunut myös talouden nousukaudella ja vuonna 2007 köyhyysrajan alapuolella oli 708 000 henkilöä eli 13,6% väestöstä.

Köyhyys on tavallisinta yksin asuvien henkilöiden parissa ja siellä ikäryhmissä alle 35 vuotta ja yli 65 vuotta. Yksinhuoltajien ryhmässä köyhyyden kasvu on ollut nopeata aivan viime vuosina. Kaikkein harvinaisinta köyhyys on niiden lapsettomien pariskuntien piirissä, jotka sijoittuvat ikäryhmään 35-64 vuotta. Pikkulapsiperheissä köyhyys on tavallisempaa kuin perheissä, joissa on kouluikäisiä lapsia.

Jatkuvassa köyhyydessä elävien määrä Suomessa on rajuimmin kasvanut, ja kuvaa yhteiskunnan vakavaa tilaa. Jatkuvassa köyhydessä eläviksi määritellään henkilöt, jotka ovat eläneet köyhyysrajan alapuolella kolmen vuoden ajan. Jatkuvassa köyhyydessä oli vuonna 2000 298 000 henkilöä eli 5,9% väestöstä. Vuonna 2007 luvut olivat 454 000 henkilöä ja 8,7 % väestöstä. Tilanne on erityisesti iäkkään vanhusväestön todellisuutta. Vuonna 2000 yli 80 vuotiaista 19,8 % eli jatkuvassa köyhyydessä. Vuonna 2007 luku oli 27,7 %.

Jatkuva köyhyys elämäntilanteena on tavallisinta yli 80 vuotiailla, sitten opiskelijoilla (12,3%) ja eläkeläisillä ( 11,2%). Jatkuvassa köyhyydessä olevien lukumäärä lisääntyi ajalla 2000-2007 kaikkiaan 156 302 hengellä.

(Tilastojen lähde: Veli-Pekka Jääskeläisen sähköpostin liitetiedostona lähettämä aineisto: Köyhyys suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, 2009)

Suhteellisen köyhyyden raju kasvu ei suoraan kerro absoluuttisesta köyhyydestä. Mutta tilastot kertovat raudanlujalla tavalla siitä, miten eriarvoisuus on rajusti kasvanut. Laajan enemmistön selvä tulotason nousu nostaa mediaanituloa ja samalla köyhyysriskin raja kohoaa. Kun pienituloisimpien tulokehitys pysähtyy perusturvaetuuksien jälkeenjääneisyyden takia, putoaa yhä useampi köyhyysrajan alapuolelle. Vähäinen kansaneläkkeen euromääräinen korotus ei riitä pitämään tulotasoa köyhyysrajan yläpuolella.

Suomi on jakaantunut kahtia entistä jyrkemmin. SATA-komitealla on vaikea tehtävä löytää tähän toimiva ratkaisu. Perusturvan korottamista on pidetty uhkana työnteon kannustavuudelle. Tällä argumentilla ei voi perustella sitä, että jatkuva köyhyys on niin tavallista yli 80-vuotiaiden kohdalla (27,7%). Ajatus heidän kannustamisesta töihin tuloköyhyyden keinoin on vähintäänkin jumalaton.