Päiväkirja

Työnantajien ja palkansaajien neuvottelu keinoista työurien pidentämiseksi ei johtanut yhteiseen sopimukseen annetun määräajan kuluessa. Hallitus tekee viisaasti, kun antaa neuvottelijoile lisäaikaa, eikä ryhdy yksipuolisiin ratkaisuihin tässä tilanteessa. Mitään hirveätä kiirettä ei ole. Tärkeätä on, että Ahtelan työryhmä sai määräajassa tuloksia aikaan ja työelämän laatua parantavien toimien valmisteluun päästään heti käsiksi.

Aikaa eläkelainsäädännön muutostarpeiden miettimiseen pitää siksikin käyttää lisää, että voimassa oleva lainsäädäntö on vuodelta 2005 eikä sen vaikutuksista ole vielä riittävästi näyttöä. Työryhmän arvion mukaan voimassaoleva lainsäädäntö nostaa keskimääräistä eläkkeelle jäämisen ikää, koska sekä elinaikakerroin että superkarttuma kannustavat työkuntoisia ihmisiä pysymään työssä pidempään.

Rantalan työryhmässä erimielisyys työnantajien ja palkansaajien välillä koski kysymystä työttömäksi joutuvan lisäpäivistä, joiden avulla hänelle on rakennettu kohtuullinen toimeentulo 500 päivän ansiosidonnaisen turvan jälkeen vanhuuseläkeikään asti. Tämän järjestelyn rahoittavat työnantajat ja sen kustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Työnantajat haluaisivat vapautua näistä kustannuksista poistamalla tämän mahdollisuuden. Kyse on siis yritys tehdä irtisanominen halvemmaksi. Jos lisäpäiväoikeus poistuu, tulevat työttömän työmarkkinatuen kustannukset yhteiskunnan eli veronmaksajien kontolle. Toisaalta ikääntyneen työttömän toimeentulo heikkenee merkittävästi 500 päivän tultua täyteen.

Nykytilanteessa, jossa työttömyys on kasvussa, lisäpäivien postio ei loisi yhtään uutta työpaikkaa eikä siis pidentäisi työuria. Päinvastoin, kun irtisanomisen kustannukset työnantajalle pienenisivät, olisi työnantajan entistä helpompaa mennä irtisanomisiin. Tämä lisäisi syrjäytymistä ja johtaisi työurien lyhenemiseen.