Hosumalla ei valmista tule
Eduskunnan lainvalmistelun resursseista ja tasosta on puhuttu pitkin vaalikautta. Ongelman avuksi on käynnistetty paremman sääntelyn ohjelma, joka toivottavasti parantaa tilannetta. Mutta on selvää, että jos lainsäätäjälle annetut tehtävät ovat alaltaan liian laajoja tai valmisteluaika liian kireä, ei hyvää laatua lainvalmistelussa voi syntyä.
Ongelmat näkyvät valiokunnissa joidenkin asioiden kohdalla siinä, että ministeriöissä lainvalmisteluissa asiantuntijoiden kuuleminen on ollut liian vähäistä. Kuulemisten täydentäminen jää valiokuntien tehtäväksi, mikä puolestaan hidastaa hallituksen esitysten valmistumista täysistunnon päätettäväksi. Kokonaisaikataulussa tuskin tulee säästöä, vaikka ministeriössä yritettäisiin edetä mahdollisimman kevyellä kuulemisella kovaa vauhtia.
Kansanedustajan näkökulmasta lainvalmistelun puutteet merkitsevät eduskunnan vastuun ja vaikutusvallan kasvamista. Silti voi kysyä, eikö poliittisen järjestelmän pääasiallisena tehtävänä ole enemmän arvovalintojen pohtiminen ja tekeminen kuin teknisen valmistelun hoito.
Lakivaliokuntaan tulleissa hallituksen esityksissä on ollut puutteita, joita voi pitää harmillisina, hosumisesta johtuvina virheinä. Hallituksen esitys nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämistä ja ehdollisen vankeuden valvontaa koskevaksi lainsäädännöksi (HE229/2009 vp ) sisälsi lakitekstin tasolla ajatuksen, että rikoksesta epäilty henkilö on samalla rikoksiin syyllistynyt henkilö.
Lakia kirjoittaneen tahon tarkoituksena tuskin oli muuttaa länsimaisen oikeuskäsityksen perusajatusta siitä, että rikokseen epäiltyä henkilöä on pidettävä syyttömänä kunnes hänet on syylliseksi todettu. Tällaiselle tulkinnalle kuitenkin syntyi mahdollisuus kun tekstiä oli kovassa kiireessä kirjoitettu. Valiokunta päätyi esityksestäni poistamaan yhden sanan hallituksen esityksen lakitekstistä, jolloin tuo väärinkäsityksen mahdollisuus poistui.
Lakivaliokuntaan on tällä viikolla annettu valmisteltavaksi hallituksen esitys laeiksi avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 37/2010 vp). Esitys on helposti havaittavalla tavalla itsensä kanssa jyrkässä ristiriidassa. Niin jyrkässä, että kyseessä täytyy olla liian kiireessä tehdystä työstä aiheutunut kirjoitusvirhe.
Esitys sisältää lakitekstin tasolla avopuolison ja avoliiton määritelmät seuraavalla tavalla:
“Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa.”
Tekstistä saa sen käsityksen, että rekisteröidyssä parisuhteessa olevat katsottasiiin avoliitossa oleviksi, koska vain avioliitto mainitaan sellaisena parisuhteen muotona, joka on este avoliitolle tai avopuolisoudelle.
Lain perusteluteksteissä asia on kirjoitettu toisin.
“Avopuolison ja avoliiton määritelmät.
Pykälässä tarkennetaan ehdotetun lain keskeisimmät käsitteet. Avopuolisoilla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia sellaisen parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoiden välistä suhdetta kutsutaan avoliitoksi. Avoliiton osapuolet eivät voi olla naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa keskenään tai kolmannen osapuolen kanssa.”
Ennustan, että lakivaliokunnassa päädytään ilman asiantuntijoiden apuakin tulkitsemaan niin että lakipykälä on väärin kirjoitettu ja perusteluteksti vastaa sitä mitä ministeriössä asiasta halutaan ajatella.
Elämme jännittäviä aikoja kaiken kiiruhtamisen keskellä.