Päiväkirja

Sdp:n turvallisuuspoliittinen työryhmä on käynnistänyt keskustelun asepalveluksen kehittämisestä. Tänään julkaistussa Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa raportissaan Yhteistyövarainen turvallisuus työryhmä arvioi, että on syytä pohtia yleisen ja yhtäläisen, molempia sukupuolia koskevan palvelusvelvollisuuden säätämistä. Palvelusvelvollisuuden voisi toteuttaa asepalveluksena tai aseettomana kansalaispalveluksena.

Ajatus naisten mukaan ottamisesta pakolliseen palvelukseen nousee käsityksestä, että nykyinen vain miehiä koskeva asevelvollisuusjärjestelmä on tasa-arvon kannalta ongelmallinen. Kun asevelvollisuus kohdistuu vain miehiin, merkitsee tämä joidenkin mielestä miehiin kohdistuvaa syrjintää. Naisille asepalvelus on vapaaehtoinen eli he voivat valita suorittavatko vai eivät asepalveluksen.

Ajatus palvelusvelvollisuuden laajentamisesta naisiin olisi merkittävä yhteiskunnallinen muutos. Nuorten miesten ikäluokan lisäksi naisikäluokka siirrettäisiin pois aktiivisesta työ- tai opiskeluelämästä päivärahan varaan. Työuran pidentämispyrkimyksille tällainen merkitsisi pahaa takaiskua. Naisten eläketurva ja sosiaaliturva heikkenisi. Ensimmäisen lapsen hankkiminen siirtyisi todennäköisimmin entistä myöhäisemmäksi. Naisikäluokan maksutta luovuttama työpanos synnyttäisi vakavan häiriön työmarkkinoille, kun palkatun työn kysyntä laskisi eräillä aloilla. Yhden ikäluokan puolen vuoden työpanos joka vuosi ei ole aivan pieni asia. Työnantajat tietenkin olisivat tyytyväisiä kun työvoimasta olisi ylitarjontaa.

Naisten valinnanvapaus vähenisi. He joutuisivat valitsemaan asepalveluksen ja siviilipalveluksen välillä.

Naisten valinnanvapauden kaventaminen ei mielestäni ole perusteltua tasa-arvosyistä. Joissakin asioissa naisten asema on nyt ja aina väistämättä heikompi kuin miesten. Sukupuolten tasa-arvoa pitää katsoa kokonaiskuvaa vasten, ei pelkästään yksittäisissä asioissa.

Lasten hankkimisessa miesten valinnanvapaus on suurempi kuin naisten. Raskaus ja synnyttäminen ovat asioita, joita ei tehtävinä voida jakaa tasa-arvoisesti sukupuolten kesken. Pohtiessaan oman lapsen hankkimista miehet eivät joudu punnitsemaan sitä haluavatko tulla raskaaksi ja synnyttää ja imettää vai eivät. Naisilla valintatilanne on väistämättä toisenlainen. Naisen käytettävissä oleva vapaus on kapeampi. Oman lapsen hankkiminen vaatii naiselta sellaista omasta vapaudesta tinkimistä, jota lapsen hankkiminen ei miehiltä vaadi.

Kun nainen valitsee perheenlisäyksen, hän joutuu luopumaan työelämästä joksikin aikaa. Lapsen odotus ja synnyttäminen ja pienen vauvan hoito tulevat naisen osaksi, vaikka perheenlisäyksestä olisi päätetty yhdessä. Kyseessä on eräänlainen siviilipalveluksen muoto, jonka yhteiskunnallinen arvo on niin strategisesti kuin ideologisesti suuri. Vaikka lapsen odotus ja synnyttäminen ei koske kaikkia naisia, on Suomessakin lasten saamisen ja synnyttämisen kautta isänmaata palvelevia naisia niin paljon, että on mahdotonta eläytyä ajatukseen, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä olisi merkittävä tasa-arvo-ongelma.

Tasa-arvon kannalta on riittävää, että naisilla on mahdollisuus asepalvelukseen. Palvelukseen velvoitettavien joukkoa ei mielestäni tule laajentaa naisikäluokkaan. Siviilipalvelustyön alan laajentaminen veisi todennäköisimmin työpaikkoja juuri naisvaltaisilta aloilta. Äidit tarvitsevat palkkatyönsä.

Ettei nyt vain häntä rupeaisi heiluttamaan koiraa.