Päiväkirja

Valtiovarainministeri Katainen antoi tänään lausunnon (STT:n tiedote) jonka mukaan Suomi on hallitsemattoman velkaantumisen tiellä. On ihan pakko kysyä kenelle tuo viesti on tarkoitettu ja mitä varten. Alkuvuodesta hallitus yritti esiintyä päättäväisesti työurien pidentämisessä, jotta ulkomaisille rahan lainaajille syntyisi kuva, että Suomen julkisen talouden kestävyys on hyvässä hallinnassa. Tämän päiväisessä tiedotteessa Katainen palaa työurien pidentämisasiaan, mutta nyt selvästi pelkästään vakavissaan eikä näytösluonteisesti.

Mutta on todella erikoista, että valtiovarainministeri, joka yksittäisenä tahona välittömimmin vastaa valtion lainanotosta, antaa julkisuuteen viestin, että Suomi on hallitsemattomasti velkaantumassa. Jos Kataisesta tuntuu tältä, olisi syytä pitää mölyt mahassaan. Toivottavasti kukaan tuolla ulkomailla, Kiinassa tai jossain mistä meille rahaa lainataan, ole huomannut tätä Kataisen arviota maamme tilanteesta. Jos se nimittäin huomataan, on todennäköistä, että lainahanat väännetään kiinni. Tai melkein kiinni. Niin, että korkeintaan vähän “lirisee” rahaa Suomen julkisten palvelujen rahoitukseen taantuman leikatessa verotuloja rajusti.

Kannattiko tuollaista nyt mennä sanomaan? Puhe hallitsemattomasta velanotosta herättää lisäkysymyksen: Mitkä muut hallituksen vastuulla olevat asiat ovat hallitsemattomassa tilassa juuri nyt? Kuinka paljon niitä hallitsemattomia asioita pitää olla, jotta hallitus ymmärtää pyytää oppositiolta apua tai eroa?

Toisaalta ei ole ihme, että valtiovarainministeristä asiat tuntuvat hallitsemattomilta, kun hallituksen piiristä esitetään julkisuuteen niin monta erilaista talouspoliittista näkemystä. Yksi sanoo, että elvytystä ei tästä enää jatketa. Toinen vaatii, että elvyttäviä panostuksia lisätään. Verotuksen osalta hallituksen linja elää ja muuttuu viikko viikon ja kuukausi kuukauden jälkeen. Ei niin, että ministerit samassa ruodussa kulkisivat. Mutta kun yksi esittää verotuksen kiristämistä, tulee toinen sen verran vastaan, että ilmoittaa olevansa valmis luopumaan verotuksen keventämisestä jatkossa.

Eduskunta kaikkiaan on ajoittain yksinäisten solistien joukko, jossa yksilöiden erilaiset mielipiteet kaikuilevat saleissa ja käytävillä. Kun hallitus näyttää ulospäin tuolta, se ei näytä erityisen toimintakykyiseltä. Sellaisina aikoina kuin nyt elämme, ei ole liikaa vaadittu, että hallitus pystyisi selkeästi määrittelemään keskeiset talouspoliittiset linjansa ja esiintymään yhteisellä äänellä. Suomalaiset odottavat ryhdikkäitä toimenpiteitä työllisyyden vahvistamisessa ja keskeisten palvelujen turvaamisessa.

Selviytyminen taantumasta ei synny odottelemalla sitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Yhtenäinen ja johdonmukainen politiikka ei synny siitä, että aloitetaan vaalikampanjoinniksi luettava poliittinen vääntö hallituspuolueiden kesken. Sellaisesta jää suomalaisille kuva hallituksesta, jonka motivaatio oman tehtävänsä hoitamiseen on lopahtamaisillaan.

Eurovaaleissa uusitaan Europarlamentti, ei Suomen eduskuntaa, arvoisat ministerit.