Päiväkirja

Pääministeri Vanhanen yllätti tietääkseni kaikki muut paitsi itsensä ilmoittaessaan eroavansa puolueen puheenjohtajan paikalta. Jälkeenpäin arvioiden voi kuvitella, että joitakin merkkejä lähdöstä ison poliittisen vastuun kannon ulkopuolelle oli havaittavissa.

Vanhasen veropuheet marraskuun puoluevaltuustossa olivat poikkeuksellisen vahva irtiotto hallituksen virallisesta linjasta. Selitykseksi ei kelpaa, että ministeri Pekkarinen on aikaisemmin vaatinut verolinjan tarkistamista. Pääministerin asema hallituksen yhteisen politiikan linjaajana on aivan erityinen. Siksi näytti erikoiselta, että sovittelevuudestaan tunnettu Vanhanen tuon irtioton teki.

Eduskuntavaalit eivät ole vielä sillä tavalla lähellä, että niiden voisi antaa sotkea hallituksen politiikan yhteistä linjaa. Etenkin kun surkea talous- ja työllisyystilanne edellyttäisi nyt vahvaa ja johdonmukaisen yhtenäistä linjaa hallitukselta.

Jälkeenpäin siis näyttää selvältä, että Vanhanen oli jo tuolloin omalla kohdallaan päättänyt lähteä hallituksesta ja puoluejohtajan paikalta. Kun näköpiirissä oli vastuusta vapautuminen, ei ollut niin väliä puhuakaan vastuullisesti. Oli mahdollisuus näyttää, että itsellä on toinenkin puoli, kun sitä niin kovin on kaivattu. Ehkä rohkeutta antoi myös “torjuntavoitto” Ylen Silminnäkijäohjelma-asiassa. Torjuntavoitto sikäli, ettei kukaan kyennyt mitään laitonta kiistatta osoittamaan.

Spekulaatiot Vanhasen eron syystä ovat monet. Terveydelliset syyt ovat vain osa kokonaisharkintaa, on Vanhanen itsekin todennut. Muita syitä joutuvat valtioneuvoston jäsenet, kansaneduskuntajat ja kansalaiset itse arvelemaan. Mikä vaikutus on ollut laskevilla gallupeilla tai Kepun kentältä tulevilla kasvavilla vaatimuksilla, on vaikea tietää.

Mielessä herää myös kysymys onko Silminnäkijäohjelman väitteillä jotain osuutta tässä harkinnassa. Julkisen sanan neuvoston päätöksen perusteluissa ohjelman väitteet tuntuvat paljon vakavammilta kuin uutisoinnin pintavirrassa yleisesti on selostettu. Päätöksen perustelut ovat jääneet pahasti JSN:n puheenjohtajan dramaattisen erokeskustelun jalkoihin.

Onko niin, että Vanhanen on kokenut häneen kohdistuneen ajojahdin kuitenkin liian rankaksi? Vai onko peräti niin, että hän pelkää, että asia hänen kohdaltaan on muuttumassa nykyistä vakavammaksi? Siinä tapauksessa on parempi siirtyä syrjään, tuulen suojaan, kun tuuli oikein kovaksi käy.

Jotain outoa on siinä, että pääministeri vielä hetki sitten totesi, että hänen asemansa on vahvempi kuin koskaan ja nyt ilmoittaa jättävänsä tehtävänsä puolueensa johdossa ja pääministerinä. Työtä olennaisesti haittaava sairaus ja / tai pitkä sairausloma olisi hyväksyttävä selitys. Mutta Vanhanen itse sanoo, että muustakin on kysymys.

Kokonaan toinen kysymys on, miten kesken vaalikautta eroava pääministeri kykenee kantamaan poliittisen vastuunsa valtioneuvoston johtajana puolen vuoden ajan tässä poikkeuksellisen vaativassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Poliittisen vastuun kantamisen kannalta olisi hyvä, jos Keskusta pitäisi ylimääräisen puoluekokouksensa puheenjohtajan vaihtamista varten mahdollisimman pian.