Enemmän analyysia, vähemmän asenteellisuutta Vihreä liitto!
Jyrkkä asenteellisuus voitti harkitun analyysin vihreän liiton puoluekokouksessa pari viikkoa sitten. Vihreät asettivat tavoitteekseen sen että kirkon yhteiskunnalliset tehtävät siirretään valtiolle ja kirkolta otetaan pois niille myönnettävä osuus yhteisöveron tuotosta.
Tämä tarkoittaisi sitä, että valtio ottaisi vastuulleen esimerkiksi Turun tuomiokirkon ylläpidon historiallisesti arvokkaana rakennuksena. Olisiko seurakunta tällöin vuokralaisena omassa kirkossaan, voi kysyä. Suurin muutos olisi se, että seurakunnat vapautettaisiin hautausmaiden pidosta ja valtio tai kunnat ottaisivat asian hoitaakseen.
Hautaaminen on toimi, joka on yhteiskunnassa jotenkin hoidettava riippumatta siitä, mitä kulttuurisia tai uskonnollisia asioita kuolemaan ja hautaamiseen yhdistetään. Kuolema on yhteiskunnallinen tosiasia, joka asettaa tehtäviä julkiselle vallalle esimerkiksi terveydenhuollollisista syistä. Koska kuolema ja hautaaminen koskevat jokaista yhteiskunnan jäsentä, nousevat kysymykset yhdenvertaisuudesta keskeisiksi.
Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että julkinen valta osallistuu vainajan hautaamisen kustannuksiin riippumatta siitä, onko vainaja ollut kirkon jäsen vai ei. Ei ollut oikein se aikaisempi käytäntö, jossa kirkkoon kuulumaton jäsen joutui maksamaan hautapaikasta enemmän kuin kirkkoon kuuluva jäsen. Mutta ongelmaton ei ole myöskään sellainen malli, jossa kirkon jäsenen maksamia kirkollisveroja käytetään hautaustoimen hoitamiseen.
Hautaaminen on peruspalvelu. Yhdenvertainen oikeus peruspalveluihin tulee olla kaikilla uskontokunnan jäsenyydestä riippumatta.
Yhteiskunnallisena peruspalveluna hautaustoimi voisi kuulua kunnille. Kun hautaustoimilakia valmisteltiin, selviteltiin kuntien halukkuutta ottaa vastuulleen hautaaminen. Innostusta ei löytynyt.
Hautaustoimilaki kirjoitettiin koetun käytännön pohjalle kuitenkin niin, että uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus saavat korostetun aseman. Luterilaisilla seurakunnilla on velvollisuus hoitaa kaikkien paikkakunnalla kirjoilla olevien vainajien hautaaminen. Seurakuntaan kuulumattomille säädettiin oikeus tulla haudatuksi ns. tunnustuksettomiin hautausmaihin ja seurakunnille velvollisuus tällaisten hautausmaiden rakentamiseen.
Lakiin kirjattiin vapaamuotoinen lausuma, josta selviää, että kirkon osuus yhteisöveron tuotosta on yksi tapa julkiselle vallalle korvata kirkon hoitama yhteiskunnallinen toimi.
Valtion suorittama korvaus kirkolle yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta voisi tapahtua muullakin tavalla. Tätä on pohdittu myös luterilaisen kirkon puolella. Yhteisöveron tuotto vaihtelee suhdanteiden ja poliittisten budjettipäätösten mukaan, mikä luo epävakautta seurakuntien talouteen. Seurakuntien kannalta vakaampi järjestelmä voisi olla parempi, mikäli tasosta päästäisiin yksimielisyyteen ja korvaus sidottaisiin johonkin kustannusindeksiin. Valtion näkökulmasta nykyinen systeemi antanee enemmän mahdollisuuksia budjetin tasapainottamiseen suhdanteiden vaatimalla tavalla.
On tärkeätä todeta, että hautaustoimen volyymiin vaikuttaa kuolema, ei se, kuinka suuri osa kansasta kuuluu kirkkoon. Kirkon jäsenmäärän merkittäväkään lasku ei vähennä kuolemista eikä valtion velvollisuutta korvata kirkolle hautaustoimen kulut.