Päiväkirja

Kahta ydinvoimalaa koskevassa periaatepäätöksessä on kyse riskistä, joka muodostuu riskin todennäköisyyden ja riskin käsittävän panoksen arvon matemaattisesta tulosta.

Mietin, mitähän vanha kunnon Blaise Pascal (k. 1662) ns. vedonlyöntiargumentin kehittäjänä ajattelisi tästä ydinvoiman lisärakentamisen harkitsemisesta. Asetelma näet muistuttaa sitä Pascalin harjoitelmaa, jossa henkilön tulisi ratkaista miten hän suhtautuu siihen, että on olemassa ainakin pieni mahdollisuus, että ryhtymällä uskovaiseksi saa osakseen ikuisen autuuden ja pysymällä uskosta osattomana saa osakseen ikuisen piinan.

Pascalhan laskeskeli niin, että kun panoksen arvo on tuossa asetelmassa äärettömän korkea (ikuinen onni/kärsimys), niin jo vähäinenkin todennäköisyys siihen, että panos realisoituu, vie johtopäätökseen, että kannattaa yrittää ryhtyä uskovaiseksi. Vaihtoehtoinen valinta tuottaa aina heikomman tuloksen.

Pascalin argumentissa uskovaiseksi pyrkivä tietysti menettää jotain. Hän joutuu sataprosenttisella todennäköisyydellä luopumaan maallisista iloista, jotka ovat ristiriidassa uskovaisen elämänmuodon kanssa. Maalliset ilot ovat kuitenkin Pascalin mielestä pelipanoksena hyvinkin rajallisia. Siten, vaikka todennäköisyys niiden menettämiseen olisi sata, ei kertolaskun loppusummasta tule kovin suurta. Ja tämän perusteellakin kannattaa pyrkiä uskovaiseksi. Panoksena on sillä puolella niin paljon.

(Pascal ei kuvitellut tietenkään – toisin kuin moni väittää - että usko Jumalaan syntyisi tuon vedonlyönnin seurauksena, vaan että ihminen noin päätellessään tekee käytännöllisen johtopäätöksen ja ryhtyy käymään messussa, jossa usko voi syntyä.)

Päätöksessä ydinvoiman lisärakentamisen riskistä puhutaan samaan tapaan pienestä todennäköisyydestä ja suuresta panoksesta. Ydinvoimaonnettomuus tai sen varma välttäminen ei ehkä ole ikuiseen kadotukseen / autuuteen verrattavissa oleva pelipanos, mutta iso kuitenkin. Ja kaikki tunnustavat, ettei riskin toteutuminen ole täysin poissuljettua. Panoksen ollessa reilusti arkijärjen käsityskyvyn ylittävä, riittää pienikin riskin todennäköisyys kertolaskun takia sietämättömän suuren riskin muodostumiseen.

Ydinvoiman lisärakentamisesta kieltäytyvä joutuu vakiintuneen informaation mukaan luopumaan jostain hyvästä. Esimerkiksi on luovuttava teollisuuden vauhdittamisesta itse, omakustannushintaan tuotetulla energialla. Teollisuuden kyky työllistää perinteisillä energiaintensiivisillä aloilla heikkenisi kenties nykyisestään. Joidenkin mielestä on sataprosenttisen varmaa, että näin tulee käymään, mikäli ydinvoimaa ei rakenneta lisää. Monien mielestä kysymys on enemmän siitä, mille aloille teollisuutta ja työpaikkoja jatkossa syntyy. Pelipanoksen suuruudesta ei ole yksimielisyyttä.

Vaikka ydinvoiman lisärakentamisen torjumisesta seuraava menetys olisi varma, se olisi kuitenkin varsin rajallinen verrattuna pahimman ydinkatastrofin aiheuttamiin seurauksiin. Lopputuloksen pitäisi Pascalin vedonlyöntiargumentin mukaisesti olla, että näin harkitseva päätyy valintaan, ettei lisäydinvoimaa rakenneta.

Mitä sitten oikeasti tapahtuu? Voimayhtiöt tekevät parhaansa saadakseen vakavan ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyyden mahdollisimman pieneksi. Reaktorit peitetään kuvulla, toisin kuin vaikkapa Tshernobylissä, jossa meno oli melkein kuin iltanuotion äärellä. Toisistaan riippumattomia jäähdytys- ja varautumisjärjestelmiä kehitetään. Reaktorirakennuksista tehdään jumbojetin kestäviä. Reaktorisydämen alle rakennetaan jäähdytyssysteemi, joka pahimman sattuessa kesyttää polttoaineniput (Olkiluoto3). Mitä suurempi on pelissä ajateltava riskipanos, sitä pienemmäksi pyritään saamaan sen todennäköisyys.

Kaiken jälkeenkään ei kuitenkaan kuulu vakuuttelua siitä, että suuren luokan ydinvoimalaonnettomuus on sataprosenttisesti poissuljettu mahdollisuus. Ikäänkuin Blase Pascal muistuttaisi: ”On pienenpieni mahdollisuus, että helvetti on totta.”

Kysymys pelipanoksen ja todennäköisyyden suhteesta on vuosisatojen ikäinen. Ydinvoimaratkaisusta poikkeuksellisen tekee se, että panoksen realisoituminen riskin toteutuessa ulottuu henkilöille, jotka eivät ole pelipöydän ääressä valintoja tekemässä.

Olennainen kysymys on: Mitä maksaisi se jos pelaisimme varman päälle? Olemmeko valmiit maksamaan sen hinnan?