Päiväkirja

Kreikan umpikuja on lohduton. Länsimaisen sivistyksen yhtenä alkukotina pidetyn maan kohtalo on siirtynyt EU:n muiden jäsenmaiden käsiin. Tavalliset kreikkalaiset ovat tähän syyttömiä. Ateenalaiset näkevät edelleen ympärillään osan sitä kulttuurihistoriaa, joka loi perustan länsimaiselle, humanistiselle ihmiskäsitykselle. Tästä huolimatta heidät pakotetaan nyt polvilleen.

Keskeistä antiikin Kreikan filosofiassa oli ajatus, että sivistyneen ihmisen toiminta rakentuu kasvatuksen kautta muodostuneiden hyveiden varaan. Hyveistä keskeisimpänä pidettiin kohtuullisuutta. Aristoteleen mukaan kohtuullisuus tai kohtuunmukaisuus on keskiväli äärimmäisyyksien välillä. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän, oli hyvä motto.

Nyt tavalliset kreikkalaiset saavat tuta, ettei kohtuudesta ole jäljellä rahtuakaan. Viime viikkoina heille on avattu kahdella tavalla kohtuuton todellisuus. Heille on kerrottu, että taloudesta vastuussa olevat tahot ovat antaneet maan talouden velkaantua mahdottomiin. Että tilanne maan talouden osalta on ylivoimainen ja Kreikka joutuu tämän takia kokonaan EU:n muiden jäsenmaiden armoille. Toisaalta kreikkalaisille paljastuu, että käsillä ovat välittömät, isot ja kohtuuttomat leikkaukset etuisuuksiin, joihin he ovat tottuneet.

Kohtuullisuudesta ei häivääkään. Hyveestä ei jälkeäkään. Paheellisuus pääsi rehottamaan ja siksi käsissä on nyt paitsi häpeä myös karu ja kohtuuttoman ankara arki.

Ei ihme, että kreikkalaiset ovat nyt vihaisia. Kiukku kasvaa myös EU:n jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa, kun parlamentit ottavat harkittavakseen yli sadan miljardin lainapaketin myöntämisen Kreikan tueksi. Suomessakin on vaikea puolustaa kohtuullisena sitä, että lainaamme 1,5 miljardia Kreikalle tilanteessa, jossa oma taloutemme heikkenee ja kotoperäisetkin menomme lisääntyvät. Pakottaako Kreikka meidät velkaantumaan, vai mistä on kysymys?

EU:lla ja sen jäsenmailla on käsissään todella iso poliittinen ongelma. EU saa katsoa myös peiliin, koska näyttää selvältä, että valuuttaunionin sisältämien kaikkien riskien edellyttämää valvontaa ei ole kunnolla hoidettu. Liika luottavaisuus teki mahdolliseksi sen, että Kreikka pääsi sotkemaan omat asiansa näin pahasti.

Tosiasia on se, että nyt Ateena on polvillaan. Kreikkalaisia nöyryytetään kahdella tavalla. Kansalaisten etuuksia leikataan rajusti, koska niin on pakko tehdä. Ja sen lisäksi Kreikan sisäpoliittinen päätösvalta on EU:n muiden jäsenmaiden vaatimuksille alisteinen. Leikkaukset ovat seurausta EU:n vaatimuksista Kreikkaa kohtaan. Se on kuin pahankurinen lapsi, jota nyt pakotetaan omaksumaan sivistyneet käyttäytymistavat yhteisessä pöydässä.

Nyt tulisi välttää kaikkia ylilyöntejä nöyryyttämisessä. Tilanne pitäisi pystyä laukaisemaan siten, että luottamus Kreikassa ja Kreikkaa kohtaan kasvaa. Nöyryyttäminen synnyttää vihaa ja katkeruutta. Sille on aineksia jo muutoinkin riittävästi Ateenan ja muiden isojen kaupunkien kaduilla. Jos väkivalta riistäytyy käsistä, sen seuraukset ovat arvaamattomia, kuten Euroopan oma nöyryyttämisen historia hyvin osoittaa.

Ateena on nyt polvillaan. Mutta on Euroopan yhteinen etu, että Ateena voi jälleen nousta. Muu ei olisi kohtuullista.