Päiväkirja

Pääkaupungin tuomiokirkon ristin ehostukseen käytettiin pari sataa grammaa lehtikultaa. Taitava suoritus ammattimieheltä. Tulos näkyy maahan saakka. Ylin risti näyttää nyt uudemmalta kuin muut.

Luterilaisten ristiin käytetyn kullan määrä on vaatimaton kun sitä vertaa Uspenskin katedraalin kupolien ehostukseen käytettyyn jalometalliin. Ortodoksiset, liekkejä symboloivat kupolit todellakin liekehtivät (silloin kun paistaa) uutuuttaan make-uppinsa jälkeen.

Kukaan ei ole huomannut vielä vaatia, että nuo kullatut uskontosymbolit poistettaisiin julkisilta paikoilta uskonnonvapautta loukkaavina merkkeinä. Siis siihen tapaan kuin Italia on määrätty poistamaan koululuokista krusifiksit. Julkiselle ulkotilalle sallitaan toistaiseksi enemmän vapauksia kuin sisätilalle. Hyvä.

Paitsi Sveitsissä. Sveitsiläisten kansanäänestyksellä tekemä päätös kieltää islamin näkyvien uskonnollisten symbolien, minareettien, enemmän rakentamisen. Islamia sinänsä ei tässä yhteydessä kuitenkaan kielletty. Ehkä siitä syystä, ettei tuon uskonnon täyskielto ollut äänestyksen kohteena tällä kertaa.

Sveitsi on joutunut erikoiseen asemaan. Kansalaismielipiteen pohjalta on tehty iso irtiotto perinteisistä eurooppalaisista arvoista, joissa uskonnollinen suvaitsevaisuus on ollut keskuksessa. Kaikissa maissa uskonnon harjoittamiselle asetetaan rajoja. Ei Suomessakaan saa harjoittaa uskontoa niin, että esimerkiksi rikoslakia loukataan.

Ihmisiä ei saa uhrata. Kysymys eläimen tappamisesta on vastikään ollut meillä tarkassa tutkinnassa siksi, että uskonnollisten tapojen noudattaminen on saattanut olla ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa. Poikien ympärileikkauksesta on käyty laajaa keskustelua ja ratkaisuja uskonnon ja lainsäädännön välisestä konfliktista on haettu korkeimmasta ylemmistä oikeusasteista. Tyttöjen sukuelinten silmpominen on yksiselitteisesti kriminalisoitu.

Sveitsiläisten päätös kieltää uskonnollisen symbolin näyttävä esillepano ulkotilassa kertoo enemmän muukalaispelosta kuin uskonnonvapauden turvaamisesta. Samassa äänestyksessä ei nimittäin päätetty kieltää kirkontornien rakentamista.

Kansanäänestyksen tulos kertoo siitä, mietä riskejä liittyy sitovan kansanäänestyksen käyttöön. Huonosti valmisteltu kansanäänestys voi johtaa tulokseen, joka on yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten sopimusten vastainen. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten Sveitsi etenee itse tykönään ja kansainvälisessä keskustelussa tuon päätöksen jälkeen.

Uskontoihin liittyvien uhkakuvien torjuminen pitää tehdä muulla tavoin kuin yrityksillä poistaa uskonto katukuvasta. Uskonnon hävittämisestä ei ole hyviä kokemuksia. Siksi sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Valtioiden tulee uskontopolitiikassaan antaa uskonnoille elämisen oikeus. Valtiolla on esimerkiksi uskonnonopetusta tukemalla mahdollisuus edistää uskontojen sellaisia käytännön suuntauksia ja tulkintoja, jotka edistävät ihmisten valmiutta toimia yhteiskunnassa rakentavasti, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta edistäen.

Mitä vähemmän valtio osoittaa myönteistä kiinnostusta uskontoihin, sitä todennäköisemmin uskonnollisissa liikkeissä vahvistuvat suuntaukset, jotka ovat sekä uskonnollisesti että poliittisesti fundamentalistisia, kapeakatsantoisia ja alttiita tarjoamaan irrationaalisen motivaatioperustan poliittisille ääriliikkeille. Lopputulos ei ole koskaan ollut hyvä silloin kun suhde uskontoon muodostetaan viholliskuvan pohjalta. Sveitsille toivoisin päätöksen perumista pikimmiten.